Huolimaton omistaja unohti roskapussin eteiseen lähtiessään Pikan kanssa treeneihin. Ja niinhän siinä kävi, että Tiitiäinen oli räjäyttänyt koko potin ja siinä samalla löytänyt roskan seastaa aarteen, jonka hintaa maksettiin sitten seuraava yö ja tämä päivä.
Noki siis löysi roskasäkistä Pikalta takavarikoidun lyhyeksi käyneen rullaluun. Eikä siinä sikäli mitään olisi ollut, mutta kun Nokin vatsa ei vain kestä halpisrullaluita. Se todettiin jo puoli vuotta sitten, kun Nokin kunto heitti häränpyllyä oikein urakalla. Silloinkin se oli syönyt rullaluun, jota sitten oksenteli ja sai suolistonsa ja vatsansa ihan tuhannen sekaisin. Noki ei ole yli puoleen vuoteen saanut rullaluita, mutta minun huolimattomuuteni takia kiusaus voitti ja Noki pölli roskiksesta itselleen kyseisen herkkusaaliin.
Seuraavana yönä heräsin tunnin unien jälkeen Nokin oksentamiseen. Tuli heti tunne, että nyt ei ole kaikki ok. Noki oksensi puunpalasia ja sitten löysin myös toisen kasan, jossa oli rullaluun kappaleita. Tuli kiroiltua, sen myönnän. Tiesin, että sen yön unet olivat sitten siinä. Hain peiton olkkarin lattialle ja pötkähdin valvomaan Nokin unta. Joskus aamuviiden jälkeen oltiin käyty ulkona, olin antanut Nokille vähän bulgarialaista jugurttia ja todennut, että Noki hengittää nukkuessaan ihan rauhallisesti. Niinpä vihdoin uskalsin itsekin palata sänkyyn nukkumaan.
Seitsemältä heräsin jälleen oksennuksen ääniin.
Kahdeksan jälkeen menin vielä hetkeksi nukkumaan, kunnes jälleen heräsin oksentamista suunnittelevan Nokin rauhattomaan liikehtimiseen.
Sen jälkeen konsultoinkin Sannaa ja mieli rauhoittui. Iltapäivällä totesin, että Noki ei suostu juomaan eikä syömään - paitsi ruohoa se olisi syönyt ihan maanisesti - sää oli kuuma ja Noki levoton. Niinpä tilasin ajan Herttaan ja viideltä mentiin hakemaan apua Nokin kurjaan oloon. Rtg-kuva ja muu lähempi tarkastelu paljasti, että rassukan vatsa on aivan kaasuuntunut ja Nokin elimistö oksentamisen jäljiltä kuiva kuin autiomaa, joten ei ihme, että oli vähän levoton ja huono olo. Nesteytyksen ja muun hoidon jälkeen Noki pääsi kotiin lepäilemään. Heti kotiin päästyä Nokin olo oli selkeästi parempi, koska ruoka maistui jälleen.
Ja nyt illalla Noki on virkeä, nälkäinen ja ympäristöstään jälleen kiinnostunut. :)
Ei tälläistä hintaa viitsi rullaluista enää maksaa: Mielenrauhan menettäminen, koiran tuskaisen levottomuuden katseleminen ja huolesta harmaana kulkeminen eivät todellakaan ole rullaluiden arvoista. Niinpä jatkossa niitä ei tästä taloudesta enää löydy.
Olen jälleen suunnattoman kiitollinen Sannalle asiantuntevasta avusta ja välittämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti