..ja niinhän se lähtikin. Ensimmäisillä kerroilla. Mutta sitten sain taottua päähäni, että ihan oikeasti noudatan Niinun ohjetta pitää hartiat suorana ja pyrkiä ohjaamaan Noki linjalle, joka tuo hypyn koiran hypyn oikealle puolelle.
"Ohjaat ensin niin, että et edes yritä saada Nokia tuolle tokalle hypylle. Katsotaan sitten, kun tuo sujuu, että miten saadaan Noki sille hypylle."
"Ongelmana ei ole tuo hypyn hyppääminen. Noki hyppää sen kyllä, jos vaan saan sen hypyn oikealle puolelle."
Ensimmäisten toistojen ajan en vain kyennyt pitämään hartioita suorassa, vaan vängersin niin, että Noki lähti toisen hypyn taakse. Sitten lopulta sain taottua oikean ohjauksen paikalleen. Ja niin se vain meni, ettei toisena ollut hyppy muodostunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Noki hyppäsi sen automaattisesti ilman minkäänlaista ihmettelyä, kun vain sain Nokin kuvan sinisen nuolen osoittamalle linjalle.
Noki kyllä suorittaa rataa edessään, kun vain annan sille mahdollisuuden lukea rataa. Tuossa tilanteessa riitti, että sain Nokin ihan silmänräpäyksen ajaksi juoksemaan kanssani samaa linjaa. Ja kun Nokin päästi irti ohjauksesta, se suoritti hypyn epäröimättä. Tehtiin monta onnistunutta toistoa ja toiveena on, että toistojen myötä edes pieni hitunen tuosta ohjauksen ajatuksesta jäisi muistiin jatkokäyttöä varten.
Olen päässyt kokeilemaan tuota yllä kuvatun tyyppistä ohjaamista (en tiedä, onko sillä mitään nimeä tai miten tuota ohjaamista sen yleisemmin kuvaisi) nyt kaksissa Niinun treeneissä. Ja kummissakin treeneissä Noki on kyllä osannut (ylläRI), kun minä vain olen tiennyt, mitä teen. Tuota pitää harjoitella lisää, sillä kyse ei Nokin kohdalla ole siitä, että "se vaan aina lähtee takaakiertoihin", vaan siitä, että minä annan sen valua väärälle linjalle. Jos ohjaan sen oikealle linjalle, se ei lähde takaakiertoon noinkaan takaakiertoherkullisessa tilanteessa.
Taas opittiin uutta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti