Polveen sattui ihan huolella Varkauden kisojen jälkeen. Sitten se meni aika hyvin ohi, palatakseen taas uudestaan. Ja Artjärven kisoissa viime viikonloppuna fiilis oli kylmää kaurapuuroa, kun juokseminen ei vaan onnistunut. Tai näennäisesti pystyin kyllä juoksemaan, mutta en sillä tavalla, miten oikeasti juoksen. Eikä se sitten edes yllättänyt, että koirat tekivät kohtuullisen omituisia virheitä ja varsinkin Pika ei tuntunut irtoavan yhtään kauempana oleville esteille oikein millään. Eipä kai, kun takuulla oudoksutti minun juoksuni rytmin outous.
Eipä siinä auttanut kuin varata aika ortopedille. Etukäteen mielessä pyöri ties mitkä painajaiset siitä, että päivämäärällä 30.7.2015 lääkäri kieltää lopullisesti treenaamisen ja kisaamisen. Helpotuksen määrää ei voi edes kuvailla, kun lääkäri totesi heti ensimmäisenä, että nivelessä ei ole rikkoa eivätkä nivelsiteet (tai ristisiteet? ovatko ne sama vai eri asia, maallikko ei tiedä) ole vaurioituneet. Todennäköisesti kyseessä on juoksijan polvi, polven limapussin ärtyminen tai pahimmassa tapauksessa polven kierukan vamma. Magneettikuvat, lepoa ja särkylääkettä.
"Sä juokset noilla sun polvilla vielä 70 vuotta", sanoi lääkäri. Kiitin ja leijuin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti