Vietettiin viikonloppu mökillä pikkuveljen kolmekymppisiä juhlien. Paikalla oli sekalainen seurakunta väkeä, suurin osa minun laumalleni vieraita ihmisiä. Lisäksi paikalla olivat Miikan dalmikset Miska ja Taimi, joten koiramaista menoa riitti. Ja riitti. Ja riitti. :D
Kola vietti viikonlopusta lauantain lähinnä aidan takana tai hihnassa ja ilmoitti ihmisistä kumealla haukulla. Osasi se sentään lopulta relatakin, ainakin jonkin verran. Mutta ei se vaan ole mikään seurapiirisesse.
Noki kulki lähinnä minun perässäni ja oli hieman huolestunut Kolan hermostuksesta. Ihan hirmuisen hämmentävää, kun lauman pää karjuu sotajoukkoja hyökkäykseen aidan takana - ja sitten pikkuäiskän pitäisi tietää, että mihin hitsin sotaan tässä ollaan lähdössä! Ei voi sellaista vastuuta oikein ottaa vastaan pikkuäiskä, kun joukkojenhallintataidot eivät ole pikkuäiskän ykkösvahvuusalue.
Ja Pika. Se oli Pate Tepsuttaja. Se tepsutti ja töpsötti siellä. Täällä. Tuolla. Missä Pika on? Pää roskiksessa. Pika, hemmetti, tänne! Pika karjui onnesta soikeana sellaista suu auki pidettävää "RÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ" -ääntä, kun Taimi oli niin sopivaa älykkyysosamäärätasoa. Taimi ja Tepsu tepsuttelivat varsinkin lauantaiaamuna ympäri, ympäri, ympäri, ympäri mökkiä. Välillä toinen sanoi "HAU!!" mihin toinen vastasi "HAU?!!!" ja sitten haukuttiin näkymättömille, ja jatkettiin talon ympäri tepsuttamista ja ryntäilyä. Sunnuntaiaamuna Pika pakkasi henkisen reppunsa ja päätti aamupalan jälkeen lähteä ensimmäisten mökiltä poistujien kanssa kohti uutta kotiaan. Se tepsutteli kolmen uuden isinsä kanssa autolle - ja sitten puppy eye -ilmeellä ja erittäin hämmästyneenä tepsutti Maita piiloon verkkoaidan taakse, koska Mai täysin käsittämättömästä syystä tuli noutamaan Tepsua takaisin mökille. Mai kykeni löytämään Tepsun verkkoaidan takaa, joten Tepsu sai sylikyydin mökkiin suljetun oven taakse. Allekirjoittanut nauraa hekotti mökissä ääneen, kun katseli ikkunasta pihan tapahtumia. Pika näytti täydellisen hämmästyneeltä, että miksi hän nyt ei vaan voisi lähteä näiden uusien isien kanssa. Eihän siinä ole mitään järkeä, että saa sylikyydin takaisin mökkiin!
Tulimme siihen päätelmään, että todennäköisesti Pika näyttää jatkuvasti niin hämmästyneeltä ja sillä on puppy eye -ilme pysyvästi kasvoilla, koska se pohtii Syvällisiä Asioita. "Onko tämä roskis?" "Jos tämä on roskis, niin miksi täältä ei saa syödä?" "Jos syön roskiksesta, onko se sitten enää roskis?" "Kuka päättää, miten määritellään roskis?" "Mistä johtuu, että roskiksesta ei saa syödä?" "Kuka näistä kaikista roskiksesta syömisen kieltäjistä mahtaa olla minun omistajani?" "Mistä voi muistaa, miltä omistaja näyttää?" Siinä väistämättä näyttää hieman hämmästyneeltä, kun mielessä pyörii noin monta kysymystä. Toinen vaihtoehto on, että Pikkarin päässä kaikuu, ja hämmästynyt ilme johtuu siitä, että Pika yrittää saada pääkopan seinistä kimpoilevista kaiuista selvää. "Pika..ika..ka...ka.. POIS OIS OIS..OIS...IS... ROSKIKSESTA..SESTA...ESTA...ESTA..." ~Ó_ò~ Pika ei myöskään voinut mitenkään käsittää, miten niin monet ihmiset ovat niin täydellisen tietämättömiä siitä faktasta, että Pikan yksi elämän vastuualueista on jugurttipurkkien ja vastaavien tiskaaminen ja aamupalalla tomaatin jämien ja juustopalojen napostelu. Pika seisoi aamupalajonossa aina jonon muodostumisesta jonon purkautumiseen asti, mutta kivisydämiset kylmähermoiset ihmiset vastustivat hämmästyttävän vahvasti puppy eye -katsetta, eikä tomaatinkantoja herunut sitkeälle jonottajalle. Ihme tyyppejä. (Ihan yhtä ihme tyyppejä nämä tyypit olivat siinä kohdassa, kun herra Pikkari olisi ihan itse ottanut juhlapöydästä vähän kotitekoista kebabia ja vaikka vähän leipää. Hirveä karjunta, kun pikkuisen lipaisee kebabia omatoimisesti. Ja sama karjunta toistui kerta toisensa perään. Luulisi, että ei sitä loputtomiin jaksaisi yhden kebab-lihan takia niin karjua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti