Tykkään susta. Ja susta. Ja susta.

Toissapäivänä Pika tutustui Maijan vauvaan ja osoittautui kerrassaan ystävälliseksi vauvojen kanssa. Tänään mentiin Ojankoon kera Maijun, Indin, Hipin ja Lilyn (1v). Eipä ole aiemmin ollut mahdollisuuksia esitellä koirille taaperoita, joten Pika pääsi näyttämään luonteensa ominaisuuksia itselleen uudessa tilanteessa.

Pika on ihmisystävällisyydessään vertaansa vailla. Erityisen mukavaa Lilyyn tutustumisessa oli se, että vaikka Lilyllä oli Pikan pallo ja oltiin agilitykentällä (joskin jo treenien päätyttyä), Pika kohteli Lilyä rauhallisen ystävällisesti. Se kulki Lilyn perässä, nuuskutteli ja välillä töpsötteli puuhaamaan omiaan. Välillä pallo oli Pikalla ja välillä Lilyllä.

Aivan älyttömän mukavaa oli myös Lilyn suhtautuminen Pikaan. Maiju sen niin hyvin sanoikin: Lilylle koirat ovat niin tavallinen osa arkea, että suhtautuminen Pikaan oli ystävällisen välinpitämätöntä. Lily ei juossut Pikan perässä tai säikkynyt Pikan lähestyessä. Niinpä Pikkari sai parhaalla mahdollisella tavalla näyttää ihmisystävällisyytensä rennoimmat ja lempeimmät puolet.

Vaikka Pika tykkää susta. Ja susta. Ja susta.. Se ei silti tunkeile seuraan. Se ei ole samalla tavalla välinpitämätön vieraita kohtaan kuin Noki, ja olen aina sanonut, että Noki on luonteeltaan täydellinen. Mutta täytyy sanoa, että vaikka Pika on ihmisten suhteen erilainen, sosiaalisempi ja avoimempi, sen luonne on kyllä silti Nokin luonteen kanssa yhtä timanttinen.