Kahvitauko ja tietokone. Kola nukkuu jaloissani sohvan vieressä. Noki nukkuu sohvalla. Pika on puoliksi sohvalla ja puoliksi lattialla ihan Kolan lähistöllä.
Liikautan jalkaani, mutta en koske yhteenkään koirista. Lähtee liikkeelle tapahtumaketju, joka hihityttää minua. Muita ei hihitytä.
Kolan terävyys tulee ilmi juuri tälläisissä tilanteissa. Jalan liikautuksen ääni ja puolen metrin päässä hengaileva Pika saavat Kolan tekemään silmänräpäystä nopeammin tulkinnan: Pika kosketti minua! Ei tarvita kosketusta, pelkkä liikkeen ääni riittää. Ja Kolallehan oma tila on sen elämän tärkein resurssi. Makaavaan Kolaan koskeminen on muilta koirilta aivan ehdottomasti ja poikkeuksetta kiellettyä.
Kola murahtaa kovalla äänellä, nousee hetkessä jaloilleen ja "väistää kosketusta" eli kuulemaansa ääntä. Pika reagoi yhtäkkiseen aggressiiviseen käytökseen omalla tavallaan: se jähmettyy ja alkaa murista. Vieressä nukkuva Noki on lopettanut nukkumisensa, ahdistuu ja alkaa murista.
..ja vasta tässä vaiheessa Kola alkaa tulkita tilannetta. Ensireaktio murahduksineen ja pystyyn sinkoamisineen on tullut jostakin ydinjatkeen tietämiltä ja varmaankin yhtä suuren suunnittelun tuloksena kuin jos itse kosket vahingossa sormellasi tulikuumaa keittolevyä ja käsi vetäytyy salamannopeasti pois. Toimintaa ei ehdi ajatella. Toiminta vain käynnistyy.
Ja kun Kola alkaa tulkita tilannetta, ilme sen kasvoilla vaihtuu. Äreä "puolustan-tässä-itseäni-varmalta-kuolemalta" -ilme vaihtuu ahdistuneeseen "mitäs-helvettiä" -ilmeeseen, kun se tajuaa, että Pika murisee sille, ja Nokikin vaikuttaa hermostuneelta ja on asettuneena Kolaa kohti. Kola ikään kuin herää todellisuuteen tajuamatta, miksi sille muristaan. Ja siinä vaiheessa minua alkaa naurattaa.
Kola yrittää ymmärtää tilannetta. Kenelle Noki murisee? Miksi Pika murisee Kolalle? Miksi emäntä nauraa eikä näytä vihaiselta? Kola jatkaa murinaa, mutta äänensävystä pystyy kuulemaan, ettei se enää ole hyökkäysmielialalla, vaan murina kuulostaa epävarmuudelta. "Mitä hittoa te mulle murisette?!" Pika murisee sen kuuloisena, ettei arvosta vähääkään näitä yllättäviä syyttömänä niskaan saatuja kirosanoja, mutta toisaalta se ei todellakaan ole aikeissa lähteä tappelemaan. Noki mitä todennäköisimmin murisee Pikan murinalle, mutta koska se on sijoittuneena Kolaa kohti, on tilanne Kolalle vähintäänkin outo. Eihän Noki ikinä koskaan milloinkaan murise Kolalle.
Ojennan käteni ja nauraen keskeytän tilanteen. "Tuu Kola tänne." Kola lukee minun mielialaani, kääntyy tilanteesta pois ja astelee käteni alle rapsutettavaksi: "Noi mustavalkoiset on ihan sekaisin, ja mä en tollaseen järjettömään toimintaan viitti osallistua. Voit vaikka rapsutella mua, okei? Jospa noi sekopäät rauhoittuisi.." Pupillit kutistuvat koko silmän peittävistä vähitellen normaaleiksi. Jäykkä niska pehmenee. Jos Kola olisi ollut omasta mielestään hyökkäävänä ja tilanteen käynnistävänä osapuolena, se tuskin olisi kyennyt väistämään tilanteesta pois. Nyt se näytti enemmänkin altavastaajalta, joten luokseni poistuminen tuntui varmaankin järkevältä ja turvalliseltakin, sillä mustavalkoiset eivät näyttäneet tappeluun halukkailta, ainoastaan ärtyneiltä.
Mustavalkoiset eivät pysty näkemään Kolan mielialan muutosta, koska Kola on siliteltävänä sohvan käsinojan takana. Niinpä Pika tekee väistäneen Kolan osalta jälkitarkastuksen. Se astelee hivenen epävarmoin ja jäykin askelin Kolan eteen kylki kohti Kolaa. "Testing.. Testing.. One, two, three.. Testing.." Kola ei reagoi Pikaan murinalla tai jäykistelemällä - tai ylipäätään mitenkään. "Ooookkei, ei täs sit mitään. Jatketaan päiväunia, jätkät. Reitti selvä. Kuitti."
Hetken päästä lauma vetää taas päiväunizetaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti