sunnuntai 2. elokuuta 2015

ei saa juosta...

..mutta eihän se treenaamista estä!

Nokin keinut ovat parissa viime kisoissa olleet luokattoman huonoja. Se ei kestä sivulle irtoamista, vaan keulii itsensä keinun sivusta pois ihan turhan ylhäältä. Niinpä juoksukiellon ajan tehdään tehokeinuilua. Nokin pitää suorittaa keinu huolellisesti, vaikka minä kävelen mihin suuntaan tai seison missä tahansa.

Pikan kanssa ollaan otettu työn alle kepeille hakeminen ja avokulmat. Suunnitelmana on tukea kepeille irtoamista ja kovasta vauhdista ekan (ja tokan) välin löytämistä. Lisäksi tehotreenataan puomia ja A:ta.

Ja kun ei voi juosta ja jotenkin pitäisi aktivoida myös Kolaa - joka ei paikalla seisovan ohjaajan kädestä irtoa millään, vaan jumittaa ja huutaa kuin sekopää - niin tulee keksittyä juttuja, joita olisi voinut toki kokeilla keksiä myös niinä vuosina, kun Kolan kanssa vielä kisasi ja treenasi aktiivisesti ja tavoitteellisesti.

"Tee ensin, ajattele vasta sitten" -tyyppinen toiminta johtaa välillä ihan tahtomattaankin hyviin juttuihin. Kun en kerran voinut juosta, eikä Kolan kanssa ole mitään iloa siitä, että kävelen, lähdin naksun kanssa naksuttelemaan siitä, että Kola lähtee hypylle ilman mitään liikkeen tukea. Aluksi Kola liimautui kiinni jalkaani ja karjui ja vaahtosi. Ja karjui. Sain karjumisen keskeytettyä, kun autoin yhden askelen verran hypyn suuntaan. Kola on aina tykännyt naksuttelemisesta ja se löytää naksautuksen arvoisen asian yleensä todella nopeasti. Niinpä ei tarvittu kuin ehkä kaksi toistoa, kun se jo lähtikin hypyille ihan vaan suullisella luvalla. Naksautin sillä hetkellä, kun näin Kolan lukinneen hypyn ja sainkin naksauttaa yllättävän aikaisin eikä Kola kääntynyt hypyltä pois. Lopulta oltiin niin pitkällä, että ympärilläni oli eri etäisyyksillä hyppyjä vähän siellä sun täällä ja pelkällä rintamasuunnalla osoitin, mistä hypystä naksahdus tulee. Putkeen irtoaminen oli paljon vaikeampaa, mutta sekin parani toisen harjoituskerran loppua kohden huomattavasti. Kepeille irtoaminen jäi vielä ihan vaiheeseen, mutta sitä on tarkoitus jatkaa ensi kerralla.

Ryhdyin jäähdyttelylenkillä sitten miettimään, että mitä sitä oikeastaan tulikaan tänään Kolan kanssa höntsäiltyä. ..sillä höntsäilyä ja pelkkää Kolan aivojen rasittamistahan se oli alun alkaen ollut. Totesin, että tuli tehtyä sellaista treeniä, jota Kolan kanssa olisi pitänyt aikanaan tehdä. Ja kuinka helppoa sen tekeminen olisikaan ollut, jos vain olisi tajunnut, miten vähällä vaivalla irtoamista pystyy vahvistamaan. Mutta enpä sitä silloin tajunnut. Tuossa treenissä yhdistyi oikeastaan kaikki se, mitä Kola olisi aktiivivuosina kuppi-nurin-heti -tyylisenä koirana tarvinnut: pysyin itse täysin rauhallisena enkä tukenut sen kuppinurin-karjuntaa JA pakotin sen käyttämään aivojaan JA katsomaan minun kroppani ohjausvihjeitä.

No. Ehkä joskus tulevaisuudessa osaan hyödyntää tätä nyt kehiteltyä treeniä jonkun muun koiran kanssa. Ja onpahan ainakin nyt kehitetty treeni, jonka kautta Kola pääsee "aksaamaan" turvallisesti, kun suoritettavia esteitä on vain yksi kappale kerrallaan. :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jostain summan mutikasta löysin tännne blogisurffailemalla. Kivan oloinen blogi! Haluaisin kysyä tuosta naksun käyttämisestä agissa, käytetäänkö sitä paljon, mihin sitä käytetään? T: osaan naksutella mutten agilityä, ja mielenkiinto syttyi heti tämän tekstin jälkeen.

emilia kainulainen kirjoitti...

Naksutinta olen käyttänyt lähinnä kontaktien opetuksessa ja keppien sisäänmenon vahvistamiseen. Tämä esteille irtoamisen naksuttelu oli ihan hetken tuote ja hyvin suunnittelematon veto. :)