maanantai 19. marraskuuta 2012

Ensimmäinen työpäivä

Tänään koko lauma jäi ensimmäistä kertaa keskenään. Eilen testasin jättää Pikan makuuhuoneeseen koiraportin taakse suojaan ja vein isot pojat pissalle. Ei jumankekka. Pika karjui. Kirkui. Huusi. Kirkui. Piippasi. Ulvoi. Haukkui. Kaikenlaisia ääniä sitä voikin noin pienestä koirasta lähteä. Rappukäytävä raikui, kun yritin odotella edes sitä paria sekuntia hiljaisuutta, että voisin mennä sisälle ilman että ilmestyn kirkumisen seurauksena.

Tämän seurauksena päädyin siihen, että en ryhdy kokeilemaan naapureiden hermorakenteen kestävyyttä koiraportin kanssa. Pika sai luvan tulla toimeen Kolan kanssa samassa tilassa.

Hieman jännitti, kun ajelin töistä kotiin. Mielessä pyörivät pennunraadot ja kallonmurtumat. (Ja myös suolitukokseen kuoleva Noki.) Ja kauhistus oli aika kova, kun ovelle vastaan tallustelivat vain isot pojat eikä pienintä näkynyt eikä kuulunut, vaikka kävelin olohuoneeseen. Että voikin parisekuntinen tuntua pitkältä ajalta, kun yritin paikallistaa raatoa. Sitten Pika könysikin näkyviin sohvan alta ja tuli morjenstamaan häntä vispaten. Aivan snadi helpotuksen aalto hyökyi päälle. Huh.

Päivän aikana lattialle ei ollut ilmestynyt lätäkön lätäkköä eikä sen puoleen kakkapötköjäkään. (Kakkoja ei ole siis tullut sisälle kolmessa päivässä ainoitakaan! :O Ja pissoja muistaakseni kolmet.) Mentiin heti ulos ja Pika osoitti pissatieteiden maisteriutensa lorottamalla välittömästi lätäkön, kun laskin sen maahan.

Kolasta suorastaan loisti, että se on saanut johtaa laumaansa työpäivän ajan ihan omatoimisesti ja rauhassa. Elekielestä oli myös luettavissa, että se on saanut pidettyä pennun kurissa ja nuhteessa ja Kolan luotto kakaraa kohtaan oli kasvanut huimasti. Superia! :) 

Tältä ulkoilu tänään näyttää:



2 kommenttia:

Nuutuksen Toffee kirjoitti...

Pika vois kysyä meidän Fasulta neuvoa kuinka Kola ja Noki voisi koristautua roikkuvalla korvakorulla... ei nimittäin tunnu kivalta kun joutuu kantamaan 12kiloo korvallansa...

Minna kirjoitti...

Me päädyttiin perustamaan koirille oma kameralla vahvistettu Skype-tili, jolla voi hakea mielenrauhaa (tai sitten ei) kun huolestutti miten koirat 5 päivän tutustumisjakson jälkeen suhtautuisivat toisiinsa.

Nykyäänkin tulee tarkistettua, mitä ne puuhaavat. Ja turhauduttua siihen, kun läppäri on mykistetty ja koira onnessaan pistää puuharukkaa päreiksi..