perjantai 16. marraskuuta 2012

Pikan eka ilta

Voi vitsi, olen ihan myyty. :)

Ensimmäinen mielikuva Pikasta on, että se vaikuttaa siltä, että siitä saattaa hyvinkin tulla meidän perheen Järjen Ääni. Kola on perheen tunne. Noki on perheen pöljä. Ja Pika vaikuttaa järjeltä. Se suhtautuu tietyllä vakavuudella, mutta silti erittäin tasaisesti Kolan tunteiluun ja Nokin pöljäilyyn. :D

Pikan saapuessa Kola heilutteli ensin pihalla pennulle häntää. Jee pentu. Sitten tultiin sisään. Pika marssi Kolan jalkoihin ja MUR. Kola antoi välittömästi palautteen, että "me ei muuten olla tuttuja!" Siitä lähtien Pika on pitänyt Kolaan lievää etäisyyttä, mutta ollut silti hyvin hyvin reipas ja tehnyt juuri niitä juttuja mitä on sillä hetkellä halunnut tehdä Kolan mökötyksestä huolimatta. Pika on leikkinyt. Syönyt. Nukkunut. Tassutellut ympäriinsä. Ja Kola on mököttänyt eteisessä. Pika siis huomioi Kolan pahan mielen, mutta ei suinkaan laske häntäänsä alas tai ryömi johonkin piiloon. Reteästi retkottaa olohuoneessa eikä ole pyrkinyt kertaakaan mihinkään Kolan tieltä. Kola väistää, Pika pötköttää siellä missä haluaa. :D

Kuusi tuntia kotiutumisen jälkeen ensimmäiset askelet tutustumisen suuntaan on kuitenkin otettu, sillä juuri äsken herra mörökölli kävi nuuskimassa nukkuvaa Pikaa ja nyt herra mörökölli nukkuu jo olohuoneen puolella ihan jopa silmätkin ummistettuina. :D

Ja mitä tekee pieni herra Tiitiäinen? Täytyy sanoa, että Nokin reaktio on paljon yllättävämpi. Oletan, että Noki ottaa reaktionsa Kolasta - eli kun Kolaa ahdistaa, Noki katsoo järkevimmäksi leikkiä näkymätöntä. Ja ehkä juuri siksi herra Tiitiäinen makaa nyt ulko-oven edessä, eikä näytä tunnistavan omaa nimeään. Korvakaan ei värähdä, vaikka käy eteisen puolella kutsumassa herraa nimeltä. Noki ei ole kiinnittänyt Pikaan mitään näkyvää huomiota. Ei ole nuuskinut. Ei katsonut. Ei väistänyt. Ja mitenpä sitä voisi väistää, katsoa saati nuuskia, kun pitäytyy tiukasti eteisen perimmässä nurkassa. :D




Joku meistä mököttää erittäin teatraalisesti eteisessä, ja joku toinen leikkii näkymätöntä sohvatyynyn takana. Ja joku on vaan ihan reteesti pentu.

1 kommentti:

ujiam, idni ja ippih kirjoitti...

Miksei meillä näy tuo järjen ääni? Meillä on jeesusturkkinen louskuleuka. Mä luulen, että meillä on tämän perheen Huumorin Kukka. Tasapainottaa hyvin tuota Tosikko-Justiinaa :D