sunnuntai 4. marraskuuta 2012

kisaamassa jälleen

Anders Virtanen oli suunnitellut kolme hauskaa agilityrataa lauantain ratoksi. Koirakoita oli ilmoittautunut paikalle ihan hirmuinen määrä, keskimäärin 80 koirakkoa per startti, ja aikataulutkin venyivät ja paukkuivat. Tämä ei kuitenkaan voinut romuttaa sitä faktaa, että minulla ja Nokilla oli ihan älyttömän mukava ilta. :)

Lopputulos ei päätä huimannut, sillä jokaiselta radalta tuli HYL. Mutta jos ratoja miettii SannaL:n lanseeraamasta näkökulmasta, niin yhdeksästätoista esteestä 18 meni joka radalla ihan tosi mainiosti. Ja vaivattoman tuntuisesti. Ja yhteistyön merkeissä. Ja kaikkea muuta positiivista. :) :)

Onnistuin siis joka radalla sösselöimään yhden esteen, mistä sitten otettiin hylly.

Ekalla radalla keskityin Elina Jänesniemeltä saatuihin niisto-ohjeisiin - ja unohdin, että elämä jatkuu myös niiston jälkeen. Niinpä hämäännyin täysin ja unohdin ottaa Nokin niistosta persjätöllä. Virheen tajuttuani oli ihan mahdotonta enää tehdä mitään, koska olin Nokin linjalla, eikä Noki varmaan edes nähnyt putken sitä päätä, johon yritin epätoivoisesti ohjata. Noki pompahteli tasakäpälää ja lopulta näki ihan tosi kaukana puomin takana putken toisen pään ja kilttinä otuksena lähti suorittamaan käskyä.


Toisella radalla jalkani alkoivat tehdä tepsutusaskelia, kun yhtäkkiä katosi mielestä, että mitä halvattua minun piti tämän neljänneksi viimeisen hypyn jälkeen tehdä. Olisi pitänyt valssata. Enpä sitten valssannut, joten Noki meni sinne mihin sitä ohjasin: putken väärään päähän. Jälleen.


Kolmas rata oli illan ehdottomasti vaikein. Nollia tuli lopulta koko radalta kai 4 tai 5, sillä keppien jälkeen ollut rengas-hyppy-putki -pätkä (ja myös heti toisen esteen takana häämöttänyt ansaputki) aiheuttivat ihan mielettömän määrän hyllyjä. (Ne, jotka olivat hyllyttäneet jo aiemmin radalla, kiljahtelivat ja tuulettivat, jos saivat rengas-hyppy-putki -hässäkän onnistumaan.. :D ) Olin etukäteen aika valmistautunut siihen, että tulosta ei tulla tekemään. En kuitenkaan ollut lainkaan luovutusmielialalla, vaan tuosta ajatuksesta johtuen en lähtenyt varmistelemaan vaikeimmassa kohdassa valssilla tai muilla räpellyksillä. Päätin rohkeasti layeroida hypyn, vaikkei tuollaista noin vahvaa putkelle viennissä tehtävää layerointia olla kai edes treeneissä koskaan tehty. Layerointi onnistuikin, tosin Noki meinasi mennä siihen putkeen, johon noin 60 muutakin koiraa meni. Kilttinä otuksena se kuitenkin viime hetkellä huomasi, että minä olen kilometrin päässä, enkä takuulla tarkoita putkikäskyllä sitä putkea, mihin Tiitiäinen oli kuonoaan tunkemassa. Niinpä Noki siirtyi oikealle putkelle. Putkea seuranneen hypyn jälkeen olin unohtanut täysin huomioida, että maalihyppy on siinä edessä tarjolla. Niinpä hyllytettiin toiseksi viimeisellä esteellä. Kepeille viennistäkin lienee soveliasta olla lievästi ylpeä, sillä siinä kohdassa koirakot ottivat ehdottomasti eniten virhepisteitä.

Hyllyistä huolimatta mieli oli tautisen hyvä. Yhteistyö on tuntunut ihan hiton hienolta tässä ehkä viimeisen kuukauden ajan. :)

Ei kommentteja: