maanantai 5. marraskuuta 2012

hyväntuulisen kisapojan kanssa

Komppunenkin pääsi jälleen kisailemaan sunnuntaina. Sain oikein tekemällä tehdä työtä sen eteen, että jännitys pysyi minun osaltani kurissa. Kisaaminen on Kolan kanssa niin täynnä erilaisia ilmiöitä, tapahtumia ja ylläreitä, että lähes väkisin jännitys pyrki pintaan.  Kolan kanssa ei kuitenkaan auta jännittää, sillä siinä tekee vain hallaa koko hommalle. Onneksi sain pidettyä jännitystärinän niin hyvin hallussa, että Vuokkosten areenalle marssivat hymysuinen Emppu ja häntänsä rennon letkeästi pystyssä kantanut Komppu.

Kola suorastaan tanssahteli, kun se haistoi, että paikalla on myös Kolan yksi tärkeistä ja rakkaista ihmisistä: Maija. Kola ei heti paikallistanut hajun lähdettä, joten se hypähteli häntä ihan villisti viuhuen sinne ja tänne ja yritti löytää etsimänsä. :) Melkein liian suloista. :)

Kun oma vuoromme lähestyi ja oltiin jo lähtökarsinassa odottelemassa, käskin Kolan sivuille. Tehtiin tokotyyppistä sivulle-seuraa-sivulle-seuraa pikkupuuhaa ja Kola vaikutti tosi rennolta. Sitten tuli meidän vuoro. Marssittiin lähtöpaikalle ja käskin Kolan sivulle. Siihen se tuli, istui alas ja pysyi siinä haukkumatta. Jesh! Rata oli, mitä oli. Taidettiin hyllyttää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kepeille lähestyminen oli vaikea ja siinä vietettiinkin hyvä tovi etsimässä ensimmäistä väliä. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Nollia pystytään kyllä Kolankin kanssa tekemään, kunhan saadaan perusasiat kuntoon, eli kisatilanteeseen sopiva vire ja mielentila.

Ennen toista rataa jouduin jälleen etsimään itsestäni mielenrauhaa, sillä tähän mennessä on käynyt tosi usein niin, että Kola tekee hyvällä mielellä ensimmäisen radan ja toisella radalla jo tietää, että "tämä on kisatilanne, joten nyt alkaa jännittää ja ahdistaa". Ei auttanut muu kuin vain väkisin vääntäytyä rennoksi, iloiseksi ja epäadrenaliinilta tuoksuvaksi. Feikkirentous meni niin hyvin läpi Kolalle, että ehkä se ei sitten lopulta enää edes ollut feikkausta.

Tehtiin samat lähtökarsinarituaalit ja asteltiin lähtöpaikalle. Kola istui omatoimisesti sivulle ja pysyi siinä. (Katsokaa ja ihailkaa videolta Kolan häntää, kun kävelemme lähtöpaikalle. Häntä on TÄYSIN rento! Jipii! :) Aivan mieletöntä. :) Lähtö sujui mallikelpoisesti ja rimat pysyivät ylhäällä. Neljännen hypyn niistossa Kola tekee mainion siivekettä nuolevan käännöksen! Keinun jälkeen tultiin kohtaan, jossa minä rytmitin liikettäni huonosti eikä ohjauskaan ollut Kolalle kovin tuttu. Otettiin kielto. Kepit Kola haki hienosti, mutta hyllytettiin lopulta putki-puomi -erotteluun.

Maalissa mieli oli kuitenkin pirskahteleva, sillä oltiin tehty kaksi rataa hyvässä yhteishengessä iloisin mielin.

Tavoitteet saavutettiin ja ylitettiinkin moninkertaisesti.
Päätavoite: hyvä fiilis ja ekan hypyn ylitys
Muut saavutetut tavoitteet: kontaktit (erityisesti keinu!!) sujuivat, Kola ei mennyt hypyistä ali, tokalla radalla kepit sujuivat, Kola pysyi lähdössä

Kepit vaativat edelleen tosi paljon treeniä. Mutta muuten eilisen kisat osoittivat, että perusasioiden sujuessa Kolan kanssa tekeminen on erittäin hauskaa puuhaa.




Ei kommentteja: