Kola pääsi tänään kokeilemaan Sanna Lehtosen treeneissä vuoden 2009 joukkue-SM -kisan rataa. Tosi mainiosti Kolan tekeminen sujuukin ja sain Sannalta moitteita, että aliarvioin ja väheksyn Kolaa.. (Miten tuntuu, että olen kuullut saman moitteen aiemminkin..;) Ehkä kyseessä on kuitenkin enemmän se, että asennoidun Kolan kanssa aina niin, että ei tavoitella mitään suurta ja ihmeellistä, vaan tärkeintä on tavoittaa hyvä mieli ja hauskanpito. Kaikki sen yli menevä on odotusten ylittämistä.
Eli Kolan onnistuneiden suoritusten äimistely ja Nokin luotettavuuden korostaminen ei niinkään ole Kolan väheksymistä vaan sitä, että olen kokemuksen kautta asettanut lähtökohdat Kolan kanssa tekemiselle ihan eri tavoin kuin Nokin kanssa. Jos yhtään ryhdyn ryppyotsaisesti vääntämään väkisin, niin siitä ei tule mitään. Eli jos ryhdyn ajattelemaan, että "tämä PITÄÄ saada sujumaan/tullaan VARMASTI saamaan nollia joskus kisoissa/tämän haluan tuon otuksen ehdottomasti oppivan" (kuten voin ihan hyvin Nokin kanssa ajatella), niin Kola hermostuu hirmuisen herkästi minun asenteeni muutoksesta (eli mahdollisesta jännittymisestäni/ärsyyntymisestäni jos joku ei sujukaan heti). Ja kun Kola hermostuu - ja minulla on ajatus, että PITÄÄ saada sujuva suoritus/nolla/opettaa joku juttu - niin minä hermostun. Ja sitten Kola hermostuu lisää. Noidankehä on valmis.
Ja siksi olen tehnyt tietoisen päätöksen suhtautua Kolan kanssa treenaamiseen aina niin, että hyvä mieli on pääasia ja kaikki vähänkään onnistuneet suoritukset ovat odotusten ylittämistä. :) En ehkä osannut selittää, mutta ainakin yritin! ;)
Näiden saatesanojen myötä, tämän päivän hyvänmielen treenit, jotka ylittivät taas kaikki odotukseni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti