On ollut niin kauhean agilitytäyteinen heinä-elokuu, ettei ole ollut oikein mitään saumaa ehtiä omatoimitreenaamaan Ojankoon. Tuli pidettyä jopa niin pitkä tauko Ojangosta, että portin sisäänpääsykoodikin oli unohtunut. :D Onneksi koodi kuitenkin lopulta löytyi ja päästiin lämppäämisen jälkeen hiomaan juttuja.
Kola paljasti viime torstaina, että kontaktien sivuttainen irtoaminen on sille ihan tosi uusi ja vaikea asia. Se ei pysynyt A:lla, kun otin omaa liikettäni muutamia metrejä sivuun A:lta. Niinpä sen kanssa treenattiin ihan vaan kontaktille omatoimisesti hakeutumista etupalkan avulla. Ekalla kerralla Komppunen kyllä pysähtyi, mutta vapautti itse itsensä välittömästi ja sinkosi palkalle. Muutamalla toistolla saatiin tuo tapa ainakin sillä kertaa katkaistua ja Kola hakeutui varsin mainiosti yksin alastulolle, vaikka jäin selän taakse odottelemaan. Sivuttaista irtoamista treenataan seuraavalla kerralla, kun nyt on palautettu kontaktitreeniä mieleen liian pitkän tauon jälkeen.
Tämän lisäksi Kola pääsi tekemään muutaman kerran keppejä ja pari kertaa pakkovalssitreeniä. Keppien vauhti on lisääntynyt tosi paljon ja tekniikka parantunut! :) Pystyn vedättämään Kolaa kepeillä ja vedättäminen parantaa entisestään Kolan asentoa painaen etukroppaa matalammaksi. Tosi jees! Tekniikkaa on siis parantanut lähinnä se, että Kolan käsitys keppien oikeasta suorittamisesta on tarkentunut (oho, ai ne tehdään alusta loppuun asti joka keppi kiertäen..;) ja sen itseluottamus varmasti myös lisääntynyt. Näin ollen minä pääsen lisäämään sen vauhtia vedättämällä, mikä pakottaa Kolan itse hakemaan tehokkaampaa tapaa edetä. Se onkin löytänyt aivan oikean tavan nopeuttaa toimintaa eli painunut matalammaksi. :) :) Mainio Kola!
Lisäksi Lehtosen Sannaa käy kiittäminen (pitääkin muistaa seuraavissa treeneissä kiittää:) siitä, että Kolalle löytyi erinomaisen hyvä tapa rauhoittua ja pitää kuppi kumoutumatta niissä hetkissä, kun pitäisi odottaa radalla uuden treenisuorituksen alkamista. Lisäksi toimintatapa harjoittaa samalla lähdöissä pysymistä ja vapautuskäskyn odottamista.
Näin siis toimin: Kola on tehnyt keppitreeninsä ja tarkoitus on ottaa uusi suoritus ihan tuota pikaa. Otan Kolalta palkkalelun pois ja käsken sen maahan. Kola noudattaa tätä käskyä tosi hienosti ja makaa hiljaa paikoillaan. Se ei siis hauku ja kierrokset pysyvät hallinnassa. Minä siirryn omassa tahdissani seuraavan treenin lähtöpaikalle. Kun olen valmis aloittamaan uuden treenin, vapautan Kolan ja se saa suorittaa ne esteet, jotka sattuvat jäämään minun ja sen väliin tai sitten se voi niin halutessaan juosta suoraan minun luokseni. Kun Kola on sivulla, uusi treeni alkaa.
Juu-u. Se ei ole mikään uusi ja ihmeellinen taikakeino. Ja onhan tuosta ollut varmaan Sannankin kanssa aiemminkin puhetta. Nyt siihen vain on uusi näkökulma: Paitsi, että Kola rauhoittuu suorittamaan "tehtäväänsä" (eli pysymään paikkamakuussa), se harjoittelee samalla vapautuskäskyn odottamista ja antaa minulle ja kouluttajalle mahdollisuuden puhua ilman, että vieressä karjuu ja hyppii kierroksiaan kohti taivaita nostava eläin.
Tähän mennessä käytäntö on osoittanut, että Kola odottaa tosi kiltisti paikallaan maaten ja lisäksi sinkoaa täysillä minun luokseni, kun vapautan sen paikkamakuusta. Se ei ryhdy karjumaan eikä sinkoile pitkin kenttää vapautuskäskyn jälkeen. Se haluaa päästä mahdollisimman nopeasti minun luokseni, jotta päästään tekemään hommia yhdessä. :)
Tämä käytäntö otetaan siis osaksi meidän treenirutiineita.
Nokin kanssa Ojangossa oli tarkoitus muistella, että mitä se A:n hallittu ja oikeaoppinen suorittaminen oikeastaan tarkoittikaan. Puomilla Noki ei karkaile kontaktilta ja A:llakin se on aina tähän mennessä ikään kuin pysähtynyt alastulolle. Ainoa pulma vain on, että A:lla se tulee alas niin vauhdilla ja on oppinut, että sieltä myös vapaudutaan vauhdilla, ettei se pysäytä liikettään täysin, vaan ponnahtaa liikkeelle välittömästi alastulon jälkeen.
Tehtiin ensin treeniä etupalkalla ja se toimikin aivan tosi hyvin. Ei mitään ongelmaa. Sitten otin etupalkan pois ja jäin itse Nokin selän taakse odottamaan, että se suorittaa A:n oikein. Siinä kohtaa Nokilla melkein nyrjähti aivo. Se kyllä kiipesi A:n huipulle, mutta jäi sieltä sitten tähyilemään Ojangon maisemia ja odotti ohjeita. Niin. Noki on oppinut, että A:lla minä juoksen sen rinnalla minkä jaloistani pääsen ja sitten jatketaan matkaa.
Saatiin lopulta yksi onnistunut suoritus ja pääsin kehumaan ja palkkaamaan Nokia. Se avasi aivolukon ja sen jälkeen Noki hakeutui vauhdikkaasti ja luotettavasti itsekseen oikeaan paikkaan. Lisäksi se kesti erinomaisesti sen, että heitin palkkalelun A:n alastulon eteen samalla, kun se tuli A:ta alas.
Tehtiin myös pakkovalssitreeniä. Tarkoitus oli opettaa Nokille, että pakkovalssin merkkaamisen jälkeen minä voin lähteä jo liikkeelle valssia tekemään ja Noki siitä huolimatta noudattaa merkkausta eikä lähde hyppäämään hyppyä väärään suuntaan. Palkkasin Nokia merkkauskohtaan muutamia kertoja. Sen jälkeen tein treenin niin, että merkkasin, lähdin tosi hyvissä ajoin jatkamaan ohjausta ja palkkasin vasta hypyn suorittamisesta. Toimi hienosti. Noki malttoi lähteä kiertämään siivekettä merkkauksen mukaisesti, vaikka minä etenin jo ohjauksessa eteenpäin.
Oli tosi mukavaa pitkästä aikaa hioa pieniä mutta tärkeitä juttuja ihan rauhassa. :) Ja palkitsevaa oli myös se, että näiden pienten tärkeiden juttujen hiomisen vaikutuksen näki tänään välittömästi tarkempana ja parempana suorituksena. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti