keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

"Anteeks, mut..

..onks noi KAIKKI koirat sun?! :)"

"On kyllä. :)"

"Oho! Ihanan paljon koiria! No niin, jatkatte kauniisti matkaa sitten vaan! Oijoi! :)"

--------

"Anteeks, mut saanks mä kysyy.. :)"

"Kysy pois vaan. :)"

"Ni että mitä koiria noi oikein on? :)"

"Espanjanvesikoiria."

"Jaahas! Ja tuo yksi on selvästi pentu! :)"

-------

..ja sitten melko lukematon määrä yhtään häpeilemättä tuijottaen ja höhlä kevätvirnistys kasvoillaan äimisteleviä puhumattomia ihmisiä...

Auringon määrä näyttäisi korreloivan puhumaan pysähtyvien ihmisten määrän kanssa. Ehkä ollaan pimeällä jotenkin epämääräinen karvainen ja 14-jalkainen möykky, jolle ei uskalla alkaa puhua? Tuijottajia totta totisesti riittää pimeälläkin, mutta valoisalla sekin korostuu. En ole siihen yhtään tottunut, vaikka Pika saapui jo nelisen kuukautta sitten, joten minua hymyilyttää edelleen aiheuttamamme hämmennys.

Toisaalta otan tuijotukset vastaan tällä hetkellä myös hienoista ylpeyttä tuntien, sillä pojat ovat alkaneet kulkea hihnassa varsin mallikelpoisesti. Kolmen rintamana tallustavat Mellunmäen metroaseman vilinässä kuin mikäkin caesarmillanilainen lauma. :D (No, rehellisyyden nimissä on myönnettävät, että eivät hihnalenkit ihan aina sellaisia sujuvan letkeitä vielä ole.. ;) )

Metsässäkin toimivat tänään neljän ulkoiluruuhkassa yllättävän taitavasti. Vastaan tuli metsäpolun mutkan takaa isohko koira, josta Kola sitten alkoi haukkumalla ilmoittaa. Ei mennyt kuitenkaan koiran lähelle, vaan pysähtyi niille tassunsijoilleen, josta koiran huomasi. Kutsuin Kolan pois ja Kola totteli lähes epäröimättä - ja tämä on Kolalta suuri edistysaskel. Noki ei edes aikonut mennä katsomaan ja Pikakin sanoi vain "VUHVUH!" ennen kuin kääntyi minun kanssani palaamaan tulosuuntaan kohti edellistä polkujen risteymää, ettei tarvitse minun tai sen toisen tulijan astua litimärkään, reiteen asti olevaan hankeen väistämään. Kola toisti saman toiminnan myös seuraavan vastaantulijakoirakon kanssa ja jälleen lauma kääntyi lopulta minun mukanani palaamaan ja tekemään tulijalle tilaa. Pika tosin kävi tätä kyseistä koirakkoa moikkaamassa ihan nenätysten eikä vastaantulija sitten karjaissut koiraani pois, vaikka huutelin ohjeita, että "Ärjäise se kauemmas." Höh. >:( Olisin totisesti kaivannut siinä kohtaa reipasta PERKELEttä tältä saapujalta. Täytynee lavastaa tilanne, jossa Pika karkaa tulijan luo ilman lupaa..

Jos paskansyöntikekkereitä ei lasketa, niin ulkoilu sujuu oikein mukavasti kolmenkin koiran kanssa. Kakkakekkereistä minun hermoni kiristyvät ja yritän olla silmät selässäkin, jotta sellaiset eivät pääsisi edes alkamaan. Kuitenkin joka metsälenkillä kerätään niin monet muiden jättämät kakat parempiin suihin, että meidän pitäisi saada joku Mellunmäen puhdistus -mitali..

Ei kommentteja: