Kola, Ronja ja Remu muodostivat sopuisan lauman jo puoli vuosikymmentä sitten. (Kauhea, miten aika juoksee!) Sitten lauman jatkeeksi tuli Noki. Remu ja Noki harrastivat kahden kerroksen juttuja, kunnes nipsnaps sai unohtamaan moiset hölmöilyt. Kola oli ehdoton pomo, vaikka kastroitiinkin ennen Remua.
Sitten lauma kasvoi parin vuoden tauon jälkeen Arpalla. Kola pyöräytti pikkuneidin laumaan omalle paikalleen ja muistutti ärjäisemällä paikan sijainnista pariin otteeseen. Sopuisuus ei kadonnut mihinkään, sillä Kola on niin ehdoton pomoudessaan, että Arpa mukautui tilanteeseen ns. "kertalaakista".
Ja kun Pika saapui, ei tullut edes mieleen, että lauman järjestys voisi mitenkään seota tai että uusi jäsen voisi aiheuttaa mitään muutoksia selvissä sävelissä. Eikä aiheuttanutkaan. :)
Tänään Husössä ulkoili ehkä maailman sopuisin vesikoiralauma. Kola on edelleen täysin ehdoton pomo, jonka sana on laki ihan jokaiselle alamaiselle. Arpa ei ryhdy niittaamaan Pikaa, koska Kola ei siedä laumassaan epäsopua: pahat sanat sallitaan vain ja ainoastaan Kolalle. Noki ja Remu puolestaan ovat alkuvuosien humppaamisen unohtaneet ja laumahierarkiassa lienevät yhtä korkealla portaalla - ja kumpikin mitä ilmeisemmin on omaan sijoittumiseensa erittäin tyytyväinen. Ronja on Kolan alapuolella hyvänä kakkosena ja Pika ja Arpa tasaväkisinä pentukastin jäseninä.
Pika sai Arpasta kauniita hammashymyjä irti, kun rouskautteli kerta toisensa perään pikkuneitiä hännästä. Pikaa pienet hymyt eivät kuitenkaan voisi vähempää järkyttää, sillä Kolan kurissa ja nuhteessa elävänä se osaa kyllä tunnistaa tilanteet, joissa hengenlähtö tuntuu olevan lähellä - ja toisaalta ne tilanteet, joissa voi vielä jatkaa ärsyttämistä.
Aurinko paistoi ja hanki kantoi kuutta riemukkaasti ympyrää juoksevaa koiraa. Voiko parempaa ollakaan? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti