Tänään haettiin Purinalta kolme radallista hyllyjä. Minna Räsänen oli tehnyt tosi kivat radat, mutta jokaisessa oli yksi putki sijoitettu niin, että suora linja vei väärään päähän. Ja kahdelta radalta sitten hyllytettiinkin juuri siinä kohtaa. Kolmannella radalla jään munimaan ja odottelemaan Nokia rintamasuunta kohti ihan väärää estettä, jolloin Noki kuuliaisesti lukee ohjaustani ja hyppää väärän hypyn ennen keppejä.
Jäi kuitenkin tosi hyvä mieli jokaisesta radasta. Nokin esteosaaminen ja radanlukutaito on niin hyvätasoista, että sen kanssa edelleen virheet johtuvat lähes poikkeuksetta minusta.
Ekalta radalta jäi ehdottomasti paras fiilis, koska siinä vekkaamalla sain Nokin väistämään lopulta putkea niin, että vaikka se oli suoraan kuonon edessä (ja sinne siis olisi pitänyt mennä) niin pelkällä liian voimakkaalla vekillä sain sen jättämään putken suun rauhaan. Lisäksi rata tuntui muutenkin siltä, että ehdin ohjatessani miettiä, mitä teen ja toimia ripeästi, mutta rauhallisesti ja hallitusti. Ennen puomia tajusin, että olen puolisen metriä jäljessä siitä, mitä rataantutustumisessa olin ajatellut, enkä pääse törkkäämään Nokia kunnolla takaakiertoon. Niinpä juostessa ehdin ajatella, että Noki osaa takaakierron käskyllä. En lähtenyt rynnimään ja painamaan väkisin kropalla Nokia, vaan valitsin käskyttää sen takaakiertoon ja sinnehän se sitten kuuliaisesti lähtikin ilman pienintäkään ongelmaa. :) Lisäksi ehdin takaakiertoon käskettyäni ajatella, että "nyt otan sen RAUHALLISESTI ja huolellisesti hypystä yli ja jatkan omaa liikettäni vasta sitten eteenpäin". Ja sekin toimi aivan tylyn hyvin. 8)
Tuo yksi ainoa hyppy ja sen hallittu ajatuksella tehty ohjaus sai puhkumaan hyvää mieltä, kun päästiin maaliin. Aivan huikeaa, että ehdin nykyään ajatella samalla kun ohjaan! :D Muutenkin tuolla radalla ehdin tietoisesti miettiä hyppysuorien aikana, että "pidä kädet rauhassa, älä huido, anna koiralle suoritusrauha". Saman ajatuksen ehdin käydä läpi kahdella muullakin hyllyradalla. :) Jes.
Jälkikäteen ajateltuna hyvää mieltä tuottaa myös se, että muistin putkilta katsoa koiraa. Muistin ottaa sen mukaani ja tehdä yhteistyötä. Lisäksi maltoin niistoissa rau-hal-li-ses-ti varmistaa, että Noki ei ota kieltoa vaan oikeasti noudattaa ohjaustani. Ja kaiken muun hyvän lisäksi uskalsin kolmannella radalla mennä kolmannen hypyn taakse tekemään pakkovalssia. Ei olla moista koskaan aiemmin kisoissa tehty, mutta hyvin se toimi silti. Nokin hyväksi on luettava jälleen luotettavat kepit ja putki-kontakti -erottelu kuten myös ylhäällä pysyneet 65cm korkeudessa kiikkuneet rimat. Muita rimoja kyllä sitten putoili, mutta kuusvitoset pysyivät. :D
Ensimmäisen radan video on eri kameralla, joten saan sen haltuuni vasta myöhemmin. Tässä kaksi jälkimmäistä rataa kuvattuna ikivanhalla kameralla, jossa kuvanlaatu on too-oo-odella huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti