treenaamassa

Polvea säästävintä on viedä koirat treenaamaan. Kuulostaako hullulta? Mutta se ei ole. Treenihallissa koirat juoksevat, puurtavat hengästyneinä ja onnellisina, juoksevat palkkapallon perässä, ja minä kävelen vain hyvin rajallisen määrän askelia.

Tällä hetkellä treenin alla on mustavalkoisten juoksuA. Tehdään tällä hetkellä noin metrin korkeuteen nostettua A:ta. Noki saa venytettyä itselleen metrin, parin aikana niin hurjan vauhdin, että jos se ei keskity, se kyllä ponnistaa koko boksin yli. Onneksi apupalkkaajat jättävät tälläiset suoritukset palkkaamatta, joten Noki teki monta todella hyvää ja hurjan kovasta vauhdista koottua osumaa boksiin. Pikkarilla ei ole vastaavaa ongelmaa, ja sen laukka osuukin boksiin vaivattomasti. Nostan vähitellen A:n takaisin täyteen korkeuteen, mutta eipä tässä mikään kiire ole. Minusta ei ole juoksijaksi vielä hyvään toviin..

Tämän lisäksi Pika treenaa puomin alastulon häiriönsietokykyä. Aluksi Pikkarin oli aivan suorastaan mahdottoman vaikeaa pysyä 2o2o-paikalla, kun pudotin pallon maahan. Ylipäätään kaikki paria sekuntia pidemmät pysähdykset olivat Pikasta aika typerää puuhaa. Nyt ollaan treenattu häiriötä kaksissa treeneissä, ja Pika kestää jo sen, että vieritän pallon maata myöten, eikä se vapaudu kuin vasta käskystä. Jes! :) Ojangon treeneissä joka toinen tiistai puolestaan treenataan Pikan kanssa puomiin vauhtia. Tattiksen hallilla tuota treeniä ei ainakaan toistaiseksi tehdä, koska siellä puomi tuntuu huteralta ja Pika on jo kaksi kertaa kehitellyt typerää hidastelua puomille, kun ollaan tehty puomia Tattarisuon puomilla. Keskitytään siis Tattiksen puomilla pelkkiin alastulon häiriöihin ja Ojangossa koko puomiin. :)

Pikan kanssa on tehty jonkin verran myös putkesta eteen irtoamista ja väliin muutamia putkijarruja, jolloin Pikan pitää oikeasti katsoa ohjausta eikä vain paahtaa pää punaisena kohti horisonttia oli putkijarrua tai ei. Sekin on alkanut sujua paremmin kuin koskaan aiemmin! :)

Kola puolestaan juoksee puomia kuin hullu. Se _rakastaa_ puomin suorittamista. Kola linkoutuu täysillä puomin päästä päähän täysin itsenäisesti ja pysähtyy 2o2o-paikalle odottamaan palloa. Ja sitten puomi tehdään uudestaan. Ja uudestaan. Ja niin edelleen. Treeni on sikäli aivan loistava, että se ei ole fyysisesti repivä tai holtiton ja silti Kola rakastaa puomin juoksemista. Välillä juostaan putkeen ja sitten taas puomille.

Koirista näkee, että ne ovat treenanneet viime kuukausina vähemmän kuin koskaan aiemmin. Noki vetää aivan päättömiä vammalaukkahepuleita, murisee ja pukkihyppelee, kun sen laskee pallo suussa treenikentälle. Se juoksee ympäri kenttää aivan hepulissa. Ja Pika räyhää kuin heikkopäinen. :D Kola nyt on Kola, ja vetää nupit kaakkoon jo autossa ennen kuin tullaan hallille.

Kunpa polvi olisi pian jo kokonaan kivuton. Voin kyllä vielä olla juoksematta kuukauden, pari, kunhan vain saisi edes kävellä ongelmitta. On jalka mennyt paremmaksi kuitenkin. Tänään viimeksi töissä työkaveri sanoi, että kävelen tänään paremmin kuin aikaisemmin.