sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Rankka Mököttjä, vai ei?
Noki ei ehkä sittenkään ole Rankka Mököttäjä vaan Rankka Sairastaja. Kävi nimittäin niin, että tätä tekstiä tuotetaan Hertan eläinlääkäriaseman lattialla maaten ja kännykkää näppäillen. Noki on oksentanut parina päivänä kumilelun paloja ja viime yönä se sitten oksensi, oksensi ja oksensi pelkkää vettä ja limaa. Sannan kehoituksesta tultiin lääkäriin, sillä oireet olivat ikäviä. Kävikin ilmi, että suoliston äänet ovat epänormaalit ja varjoaine ei näyttänyt liikkuvan vatsasta mihinkään. Onneksi kuitenkin odoteltiin lisää ja kolmannessa kuvassa aine oli vihdoin lähtenyt eteenpäin. Nyt odotellaan vielä lisää ja katsotaan seuraavasta kuvasta, että tarvitseeko leikata vai ei. Pika on saanut turistina viettää hauskaa iltapäivää lääkärissä. On syöty. Nukuttu. Leikitty. Nukuttu. Harjoiteltu häkissä odottamista. Ja ulkoiltu. Nyt nukutaan taas. Ja odotetaan. Sain kahvia ja peiton, joten kyllä täällä kelpaa viettää hidasta ja pitkää sunnuntaita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voi Noki-rukkaa.
Ilmankos elämä olikin niin rankkaa, kun suolistossa jäyti vieras esine ja kämpässä jäyti pentuvallananastaja.
Toivottavasti vaiva menee ohi ilman operaatioita.
Tsemppiä lasarettiin.
Voi ei. Toivottavasti Noki voi jo paremmin.
.. ja toivottavasti Pika ei enteile kolmatta koiraa myös meidän talouteen. Ollaan muuten seurattu teidän jalanjälkiänne pienellä viipeellä...
Ei tarvinnut operoida Tiitiäistä. Varjoaine meni lopulta paksusuoleen asti ja Nokin olemus reipastui jo ennen viimeistä röntgeniä sen verran, että itse veikkailin pahimman olevan jo ohi. Silmät kirkastui ja ryhti normalisoitui. Ja Noki alkoi kadehtia Pikan ruokia. ;)
Lähetä kommentti