tiistai 26. marraskuuta 2013

ehkä uusi oivallus

Noki teki taas tänään töitä täydellisenä luottopelaajana. Ei se ole maailman nopein. Lähellekään. Enkä minä lähellekään maailman taitavin ohjaaja. Mutta yhteistyö toimii ja tuntuu, että pystyn antamaan Nokille melko hyvin aina sen, mitä tällä hetkellä osaan - ja Noki haluaa antaa aina kaiken sen, mitä se osaa ja mihin minä vain annan tilaa ja mahdollisuuksia.

Tänään tehtiin valkkuryhmän treeneissä kahdeksan esteen sarjaa, johon kokeiltiin erilaisia ohjauksia ja erilaisten ohjausten yhdistelmiä. Valssi, persjättö, niistosokkari, takanaleikkaus, takaakiertovalssi, pyöritys... Kaikki toimivat. Toiset nopeammin kuin toiset, mutta missään kohtaa ei joutunut vääntämään tai panikoimaan. Minulla on Nokin kanssa nykyään ruhtinaallisen paljon aikaa tehdä kaikenlaista, koska luotan siihen, että Noki tekee omat hommansa, jolloin minä voin keskittyä omiini.

Tänään koin ehkä mahdollisesti ison oppimisharppauksen, kun Lotalle kerroin, miten Nokin saaminen tietyissä tilanteissa oikeaan putken päähän on liki mahdotonta. Tai jopa täysin mahdotonta. Noki lukee U-putkien suut niin, että se valitsee AI-NA sen pään, joka on omalla puolellaan. En kerta kaikkiaan saa sitä vedoilla minun puoleiseeni putken päähän. En millään. Lotan Plikalla on kuulemma ollut sama ongelma siinä vaiheessa, kun Plikka alkoi olla aika itsevarma ratojen lueskelemisen ja estehakuisuuden suhteen. Se ei enää vaivautunut niin katsomaan ohjausta putkilla, vaan teki omia päätelmiään radan kulusta. Ja samaahan Nokikin tekee. Se on yleistänyt, että U-putkissa homma menee näin (niin kuin se liki aina meneekin, mutta ei kuitenkaan aina!) ja sitten se tekee niin kuin kuvittelee aina tehtävän. Lotta opasti ohjaamaan putkeen vedon kuin päällejuoksun. En siis yritäkään väkisin vääntää hartioilla Nokia oman puoleni putkenpäähän, vaan otan vastakädellä kiinni ja pidän hartialinjan suorana. Ja jos se ei riitä, vapautan Nokin putkeen vastakädestä. En siis anna missään vaiheessa edes mahdollisuutta siirtyä Nokin puoleiseen ohjauskäteen, jolloin _MIKÄÄN_ ei ohjaa kohti putken Nokin puoleistä päätä.

Olen ihan hirmuisen toiveikas sen suhteen, että tämä todellakin on ratkaisu. Olen ohjannut vedot aina hartialinjalla, eli ihan päinvastaisesti tähän uuteen ajatukseen verrattuna. Paljon tehokkaampaa on pitää Noki sen puoleisen käden ohjauksessa, jonka puoleiseen putkeen olen Nokia ohjaamassa. Siis tässä tapauksessa ristikädessä. Ja sitten ikään kuin "väärällä" kädellä ohjaan putkeen. Näin toimiessa Nokista oli silmiinpistävää huomata, miten Noki todellakin tuijotti kiinteästi vastakättäni ja sitten käänsi katseensa juuri siihen putken päähän johon halusinkin, kun päästin sen ohjauksesta "irti". Wau. Wau wau wau. Tämä täytyy ehdottomasti ottaa aktiiviseen testailuun.

(Olen aivan satavarma siitä, että kykenen nykyään ohjailemaan kroppaani suhteellisen monimutkaisiakin reittejä vain ja ainoastaan siitä syystä, että olen avannut ajatussolmujani tähän blogiin. En millään pysty hahmottamaan liikkumistani nopeasti tai käsittämään sijaintiani tilassa. Avaruudellinen hahmottaminen tuon asian osalta on todella heikkoa. Mutta kun "pureskelen" liikkumiseni ajatuksen tasolla, pystyn seuraavalla kerralla kiinnittämään edes hitusen huomiota siihen, mikä edellisellä kerralla meni pieleen. Ja näköjään pystyn nykyään yleistämään oppimaani ja siirtämään oman liikkumiseni tietoista hallintaa myös uusiin ohjauskuvioihin ja uusiin tilanteisiin. Se on mahtavaa.)

1 kommentti:

Jaana kirjoitti...

Tämä sama putkiongelma on Friidalla tosi pahana. Se haluaa lähimpään päähän. Pitääpä kokeilla tuota. Jos ehdit laittaa videonpätkän teidän treenistä tässä suhteessa, niin selventäisi vielä systeemiä.