Kakkosen ihmisnuoli: ei mitään ongelmaa.
Kolmosen valssi muurille: ensimmäisen suorituksen jälkeen ei mitään ongelmaa, kun itse päästin irti "apua mulla tulee kiire" -tunteesta.
Kutosen niisto okserille: päivän ihan parasta antia. Oikea aarre. Ensin Noki hyppäsi niiston todella vinoon ja laskeutui miltei kohti muuria, ja kaarre valui ja valui. Tehtiin muutamia toistoja, koska ohjasin vitosen vekkiä huonosti. Ja yhtäkkiä, aivan kuin taikaiskusta, Noki löysi kropastaan oikeat asetukset okserin niistoon. Ihan tosta noin vaan. Se pyörähti okserin ympäri aivan kuin se olisi ihan tavallinen hyppy. Hittovie! Aivan käsittämättömän suuri muutos.
Muurilla Noki pudotti palikat pariin kertaan, kun häsläsin ja käänsin katsetta liian aikaisin pois juoksulinjalta. Mutta kun sain oman toimintani hallintaan, alkoi homma toimia muurinkin osalta. Noki kääntyi muurin takaakierrossa niin nätisti, että ikään kuin hidastetussa filmissä ihailin sen työskentelyä esteellä 23. Pituudellakin käännös toimi aivan erinomaisesti.
Toinen päivän tähtihetkistä oli poispäinkääntö okserille 20. Janita pakotti maassa olevan riman avulla minut pysymään tarpeeksi kaukana okserista 20, jolloin Noki sai tilan tehdä poispäinkäännöksen oikein. Olin niin kaukana, että luonnollisinta oli layeroida pituus kepeille mentäessä.
Viimeisen okserin sylkkäri oli vähän hankala (minulle) ja sitä edeltävä valssi myös. Korjasin kuitenkin toimintaani ohjeiden mukaiseksi - ja Noki sai työskentelyrauhan.
Ihan treenin lopussa sain puolikkaan kehun toimistani - ja puoliksi se oli moite.
"Sä noudatat annettuja ohjeita ihan todella hyvin, mutta mitä jos tekisit ne muutokset sun koiralle, et mulle? Älä tee niitä muutoksia mua varten vaan sun koiraasi varten.. :D" Haha. Kehuna otin ihan epäröimättä sen, että kouluttajakin huomaa, että nykyään pystyn noudattamaan annettuja ohjeita suhteellisen hyvin. Moitteena oli pakko ottaa se, että tein tosiaan muutokset toimintaani aivan robottina sen takia, että "kapteeni käskee" enkä sen takia, että olisin ihan aina välttämättä ymmärtänyt, miksi joku muutos tehtiin. En katsonut Nokia, vaan keskityin noudattamaan Janitan käskyä. :D
Jäi tosi hyvä mieli siitä, etten saanut ainoaakaan suurempaa moitetta valsseista. Valssit ovat vähitellen alkaneet tuntua ihan kivoilta. Hykerryttävältä tuntuu myös se, että koin ansainneeni ne kehut, joita sain - ja joita Noki sai - ja kaikki kritiikki tuntui täysin oikeutetulta. Erityisen hyvä mieli jäi siitä, miten estetaitava Noki on. Okserit todellakin menettivät tänään suurimman osan "apua okseri radalla" -maineestaan. :)
Miten tämän hykertelevän moottorin hiljentää edes sen verran matalille kierroksille, että pääsisin nukkumaan..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti