Kola on ollut treenitauolla oikeastaan koko alkuvuoden. Syynä on ollut oikutteleva takakoipi. Nyt Kola on käynyt kaksi kertaa hierojalla ja vielä kolmas kerta ainakin on edessä. Mutta jo kaksi hierontaa on auttanut erittäin paljon. Takaosan lihakset olivat hirmuisen jumissa ja aiheuttivat varmasti jalassa kipua. Hieronnat ovat saaneet lihasjumit auki, joten olen tässä vähitellen alkanut tehdä Kolan kanssa Ojangossa pieniä juttuja ja kun niissä ei ole ilmennyt pulmia, niin tänään oli aika tehdä ihan oikeat treenit.
Kuten jo aiemmin todettua, Kolan kanssa aion lähteä agilityn maailmaan ihan uudesta näkökulmasta käsin. Kolan kanssa ajatus on viettää hauskaa aikaa ja tarjota Kolalle sen rakastamaa tekemistä ilman liian kovia paineita. Tämä voi johtaa mainioihin agilityyn liittyviin oppimistuloksiin - tai sitten ei. Ei sen niin väliä, koska tarkoitus on ennemminkin oppia taas tekemään Kolan kanssa yhdessä. Tokikaan tämä ei johda siihen, että tehtäisiin hommia vasemmalla kädellä tai huonosti. Ei lainkaan. Yritän ohjata Kolaa niin hyvin kuin taidan ja vaadin siltä niin paljon kuin se hauskan pidon nimissä on mahdollista. :)
Tänään treenattiin saksalaista. Eli koira kiertää hypyn takaa, hyppää sen yli ja kääntyy jälleen 180 astetta jatkamaan matkaa. Ohjaajan pitäisi vaihtaa ristikkäiseen ohjauskäteen ja sitten napata koira haltuun selän takaa. Todella vaikeaa. Täytyy testata samaa myös Nokin kanssa, sillä sen kanssa uuden ohjauskuvion treenaaminen on ymmärrettävästi myös minulle helpompaa. ;)
En saanut nimittäin itseäni toimimaan ja liikkumaan niin, että olisin saanut napattua Kolan selän takaa haltuun. Joka kerta Kola ehti ponnahtaa hypyn ensin minua kohti ja kun lähdin ottamaan Kolaa selän takaa, Kola oli jo ehtinyt ponnahtaa takaisin saman hypyn. Siinä se pomppi kuin aropupu hyppyä edestakaisin. :D (Mutta eipä mennyt hypyistä ali kertaakaan!)
Kepit menivät ihan mukavasti ja muutenkin homma sujui paremmin kuin olisin arvannut. Kola ei näyttänyt paineistuvan (liikaa) kertaakaan treenien aikana. :)
Uutena käytäntönä aloin vaatia Kolalta makuuasentoa odotteluhetkinä. Eli kun muut tekivät rataa, minä vaadin (ystävällisenä ja rauhallisena) kerta toisensa jälkeen, että Kola asettuu maahan. Kola ei siis todellakaan aluksi pysynyt maassa kuin pieniä hetkiä ja karkasi sitten pystyyn haukkumaan tai muutoin vaan pingottamaan. Makuusta palkkasin aika ajoin, silittelin hitaasti ja puhuin rauhoittavalla äänellä. Vähitellen Kola rauhoittui ja jopa rentoutuikin paremmin kuin aikoihin. Toivottavasti tästä tulisi vähitellen Kolalle tuttu tapa. Kola nimittäin ei todellakaan tarvitse kierrosten nostatusta tai mitään muutakaan hetsausta ennen radalle viemistä. Kola tarvitsee kierrosten laskua, jotta treenaaminen ylipäätään on mahdollista. Ja ainakin tänään makuuttaminen toimi todella hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti