Sohva oli tylsä sininen. Sitten se ei enää ollut.
Onhan se ihan taivahan tosi, että minun ompelutyöni/virkkaukseni/maalaukseni/what ever ei ole mitään tehdastyyppistä tai totuutta muistuttavaa. En kerta kaikkiaan ole ohjelmoitu sellaiseen. Ja mikä parasta, en edes halua liian täydellistä. Käden jälki saa näkyä. 8)
Ensin kuva sovitusvaiheesta. Tätä ennen olen piirtänyt tussilla sohvan selkänojan suurpiirteisen muodon kankaalle ja ommellut jotakuinkin viivaa pitkin.
Sohvan uusi päällinen on nyt harsittu paikoilleen. Enää puuttuu lopullinen kiinnittäminen.
1 kommentti:
Tulen käsityösuvusta ja olen itse totaalisen kädetön - joten nöyrä kumarrus ja isot aplodit saavutuksen edessä! Tuohan näyttää hienolta. :)
Onko tämä nyt se koirien parvekesohva? Partiskin varmaan arvostaisi jotain tuollaista. Tällä hetkellä sillä on parvekkeella vain säkkituoli, eikä siitä oikein yletä hoitamaan pihan järjestyspoliisin tehtäviä... mistä naapurit ovat varmaan kiitollisia. :D
Lähetä kommentti