Tänään mustavalkoiset pääsivät taas kumpikin Jennan treeneihin. Pikachulle tällä hetkellä suurinta päänvaivaa tuottavat kepit, jotka ovat ihan sinnepäin ja sikinsokin. Niitä pitää harjoitella vielä melkoisesti ennen kuin lähdetään kisaamaan. Mutta muuten Pikan kanssa tänään tuntui huisin hauskalta. Pika tuli ohjauksiin ihan todella mahtavasti ja luki esteitä matkan varrella kuin mikäkin aksakoira. :) Saatiin erityiskehuja keinusuorituksesta! "Luuliko se tekevänsä äsken puomin vai tekeekö se keinun yleensäkin noin vauhdilla?" "Öööö, kyllä se musta tekee yleensäkin keinun noin." Ja kyllä Pika sen teki sitten useaan kertaan uudelleenkin yhtä nopeana. Jesjes! :)
Nokin kanssa väännettiin nollaratatreeniä ilman nollarataa. Ei siis missään vaiheessa päästy rataa nollalla loppuun asti. Mutta ei ruvennut harmittamaan, ei suututtamaan, ei ärsyttämään tai edes pienesti hermostuttamaan. Muutaman prkeleen siinä kyllä ilmoille päästin, mutta en missään nimessä _oikeasti_ ärtyneenä. Kolan kanssa opittu asenne yhdessä tekemiseen näköjään kestää myös Nokin kanssa tehdessä. Ei vaan voi hermostua tai ärsyyntyä. Hyvä mieli jäi, vaikka taidettiin päästä parhaimmallakin suorituksella vain esteelle 14 ja maali oli esteellä 20. Hyvä mieli jäi erityisesti siitä, että nollaratatreeni nosti esiin sen, missä ihan takuuvarmasti tulee helposti mokia arvokisoissakin: kepeiltä täyskäännös takaisin tulosuuntaan. "Kun olet lähdössä kepeiltä ja koira tekee keppejä loppuun, ota vielä YKSI askel. Tönää koira sen yhden askelen verran vielä ja lähde vasta sitten." Hitto että oli hyvä ohje. Tuon ohjeen jälkeen Noki teki kepit joka kerta kunnolla ja mikä hämmästyttävintä: kun otin sen yhden askelen vielä, minullekin jäi enemmän aikaa keskittyä seuraaviin esteisiin. Lisäaskel vähensi kiirettä. :) Lisäksi hyvä huomio oli se, että putkiin pitää oikeasti ohjata kunnolla. Ei voi huitaista vähän sinne päin ja luottaa, että "se on tiitiäinen, kyllä se menee aina".
Noki pudotteli rimoja tänään erittäin harvakseltaan. Ensimmäinen rima putosi kaksi kertaa ja keppien jälkeen ollut rima kerran. Ja kentän pohja on niin pehmeä ja rimat olivat paikoitellen 65 sentissä, että kohtalaisen tyytyväinen rimojen pysymiseen voinee olla. :)
Hyvä mieli sadesäästä huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti