Noki on paras. Ihan paras. Se on ihana. :) Se on ihana lemmikki ja se on ihana harrastuskaveri.
Näin se vaan on. Jälleen kerran.
Aloitettiin viime kisoissa kontaktitylytyskausi. Ja koska Noki on mikä on, niin se tekee niin kuin on sanottu. Tänään tehtiin ihan tylyn hyvät kontaktit. Noki pysähtyi jokaiselle ja meni päähän hyvällä vauhdilla eikä jäänyt hiippailemaan. Kertaalleen taisin joutua puomilla odottamaan, että toinenkin etutassu tulisi oikealle paikalleen. Mutta muuten se pysyi kuin liimattuna kontakteilla eikä ennakoinut millisekuntiakaan vapautusta. Kolalle jos yrittäisi samaa tylytyskautta, niin siinähän tylyttäisi - ei auttaisi yhtään. Mutta Noki. Ihana. :)
Ja kuin taikaiskusta myös rimat ovat nyt pysyneet aivan eri tavalla kuin ennen tylytyksen alkua. Epäilen, että Nokilla on tässä talven mittaan ruvennut mopo keulimaan ja homma oli lähdössä ns. lapasesta ylipäätään. Ja se näkyi niin kontakteilla kuin pudonneina rimoinakin. Tänään kolahti kai kaksi rimaa, mutta pudonnut ei ainoakaan, vaikka radoilla oli useampia 180 asteen käännöksiä poikittain olevalta hypyltä. Ja juuri nuo hypyt ovat olleet niitä ehdottomasti herkimmin putoavia.
Noki oli tänään taas jotenkin täynnä yhteistyötä, energiaa, intoa ja parhaansa yrittämistä.
Ja minulla on kerta kerran jälkeen enemmän aikaa käyttää ajattelemiseen, oman liikkumisen tietoiseen hallitsemiseen, Nokin etenemisen katsomiseen ja yhteistyön tekemiseen. Tänään(kään) ei ollut paniikin tai kiireen tuntua missään kohtaa koko päivän aikana. Ehdin esteiden välillä miettiä, että "nyt pitää juosta lujaa" tai "nyt muista antaa Nokille hyppyrauha" tai "nyt juokse askel pidemmälle kuin mitä meinasit, koska muuten okserista rysähtää rima". Se on huippua, sillä vuosia - liioittelematta - agilityradat etenivät niin, että jalat veivät minua reittejä, joita en oikeastaan yhtään pystynyt tietoisesti hallinnoimaan. Eteneminen oli pelkkää (myöhässä tapahtunutta) reagointia ympäristön yllättäviin ärsykkeisiin (eli esteisiin ja Nokin liikkeisiin). Nyt ehdin oikeasti katsoa ja ajatella. Se on uskomatonta. Nokin etenemät huitelivat tänään vähän yli neljässä, vaikka pysäytin sen kontakteille samaan tyyliin kuin aikanaan ykkös- ja kakkosluokassa. :) Eli Noki kyllä pisteli menemään ihan omaa maksimivauhtiaan. Ja siitä huolimatta kiire loisti poissaolollaan. :)
Tehtiin tänään vuoden toinen tuplanolla. Ensimmäinen aksarata kaatui hyllyksi, kun en vain keksinyt mitään järjellistä tapaa ohjata keinulta renkaan kautta takaakiertoon. Muuten rata oli ihan super. Kaksi jälkimmäistä sitten olivatkin nollia. :) Aksanollalla sijoituttiin pronssille ja hyppärinollalla vitosiksi.
hyppärinolla
Ja sitten agiradat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti