sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Seinäjoella leirillä

Kuinka sen nyt sanoiksi pukisi.. Ylisanoja on vaikeaa välttää. Superkivaa. Älyhauskaa. Tosi kiinnostavaa. Järjettömän opettavasta ja innostavaa. Jee. :)

Oltiin siis Seinäjoella Nokin kanssa hakemassa uusia tuulia Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoirat -yhdistyksen järjestämästä Sanna Kobylinin koulutuksesta. Ajettiin perjantaina Anninan ja Katjan kanssa viiden tunnin verran Helsingistä Ilmajoelle ja lauantaiaamuna päästiin tositoimiin eli tutustumaan rataan, pohtimaan erilaisia ohjauskuvioita ja sitten lopulta myös koiran kanssa testaamaan omia ja koiran taitoja.

Jokaiselle koirakolle oli varattu 20 minuuttia/treenipäivä omaa henkilökohtaista treeniaikaa. Tuntuu ehkä jostakusta hieman hassulta, että ajoimme 5 tuntia suuntaansa treenaamaan yhteensä 40 minuutiksi. Mutta jokainen minuutti oli vaivan arvoinen. :)

Sannan kouluttamistyyli sopi minulle ja sain paljon ideoita jatkoa ajatellen. Kontaktien treenaus pistetään jossain määrin uusiksi tästä päivästä alkaen ja alan vaatia Nokilta sitä, että se todellakin itse menee 2on2off -asentoon - kiinnitän siis huomiota siihen, että Noki oikeasti tietää mitä OTA-käsky tarkoittaa - ja että sen käskyn suorittamiseen ei tarvita minun läheisyyttäni. Eli tulevaisuudessa voin toivottavasti seistä ihan missä suunnassa vain Nokista katsoen ja se menee OTA-käskyllä oikeaan paikkaan.

Lisäksi yritin imeä Sannalta kuin sieni itseeni uskoa siihen, että Noki oikeasti osaa, se on taitava ja siltä voi vaatia jo kaikenlaista. Eli että en omalla "yliohjaamisellani" pilaa Nokin omatoimisuutta. Nokia ei tarvitse saattaa esteelle asti kuin pikkupentua. Nokia ei tarvitse saattaa esteelle asti kuin pikkupentua. Nokia ei tarvitse... Yritän painaa tämän kaaliini ja toimia sen mukaisesti. Annina lupasi auttaa. ;)

Kurssin seurauksena minulla on kokemus, että olen tosiaankin oppinut agilityn saralla kaikenlaista. Pystyn käyttämään ohjauskuvioita ja pystyin kai jopa käyttämään hyväkseni Sannan neuvoja ohjaamisen korjaamisesta.

On tultu pitkälle siitä, kun Kolaa ja minua kouluttanut ihminen piirsi minulle viivan maahan, että "juokse TÄTÄ pitkin!", kun en kerta kaikkiaan pystynyt juoksemaan oikein, kun piti käsiäkin muistaa liikutella ja huutaa käsky. :D No. Se kurssi silloin aikanaan päättyikin siihen, että lähdin viimeiseltä treenikerralta itkien kotiin. (Ja siihen päättyi agilityn treenaaminen melkein pariksi vuodeksi.)

Katja videoi treenihetkiä, joten tulossa on videomatskua, kunhan saan Katjalta tiedostot itselleni. Lisäksi treenit kuvattiin toisellekin kameralle. Ehkä nuokin videot päätyvät minulle jotakin reittiä.. :)

Odotan kuin joulua sitä, että pääsisin itsekin näkemään, miltä treenit ulkopuolisen silmin katsottuna näyttävät.

Kurssin ansiota on myös se, että nyt otan Kolan treenaamisen ihan uudesta näkökulmasta. Noki on kisatoivoni ja sen treeneissä mennään tuolta pohjalta. Kola on agility-on-kivaaaa -koirani. Kolan kanssa treeneissä siis edetään siltä pohjalta, että treeneistä jäisi mahdollisesti jopa joka kerralta hyvä mieli niin koiralle kuin omistajallekin ja jos tämä treenityyli joskus johtaa siihen, että Kolan kanssa kisataan, niin sitten kisataan. Jos ei johda, niin sitten Kolan kanssa treenataan ihan vain äiti-poika -ajan merkeissä. :)

Aikaisemmin tämä ajattelutapa tuntui aika suurelta luovutukselta, mutta nyt ajattelen toisin. Nyt minulla on Noki, jonka kanssa voin toteuttaa etenemiskiinnostustani ja Kola, jonka kanssa voin pitää hauskaa. Näistä suurista tajunnanräjäytysfiiliksistä kiitän niin Sannaa kuin Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoiriakin! :)

1 kommentti:

Katja kirjoitti...

Yritän tänään saada purettua kameran sisällön. Tajusin vaan että annoin muistitikkuni Marille, joka lähettää sen jossain vaiheessa. Siellä pitäisi sitten olle teidänkin radat.. Jos niitä on kuvattu. Yritän kaivaa jostain toisen tikun,mihin saadaan nämä viideot.. :)